Tiivistelmä
Eurooppalaiset maksavat myyntipisteissä useimmiten käteisellä.[1] Rahahuollolle on oltava asianmukaiset perusrakenteet, kuten riittävän kattava jakelujärjestelmä, jonka kautta yksityishenkilöt ja yritykset saavat käteistä pankkiautomaateista ja ‑konttoreista sekä muista käteisnostopisteistä. Eurooppalaisten on voitava maksaa ostoksensa käteisellä vähittäiskaupoissa, ja niillä on puolestaan oltava kunnollinen infrastruktuuri vastaanottamansa käteisen tallettamiseen.
Jotta setelihuolto olisi luotettava siinä on otettava huomioon toimivan infrastruktuurin lisäksi muitakin seikkoja, kuten eurosetelien laatuun ja turvallisuuteen liittyviä näkökohtia. Lisäksi on otettava huomioon ympäristö-, terveys- ja turvallisuusnäkökohtia, jotta setelien käyttö olisi turvallista eikä vaikuttaisi haitallisesti ympäristöön. Euroseteleihin ja setelihuoltoon liittyvät ympäristönäkökohdat ovat olleet eurojärjestelmän painopisteenä jo vuodesta 2002 eli euron käyttöönotosta lähtien, ja ne ovat myös keskeinen osa sen käteisstrategiaa.[2] Toimet eurosetelien ympäristövaikutuksen pienentämiseksi ovat siis jatkuneet jo pitkään ja jatkuvat vastedeskin.
Toisen eurosetelisarjan (ns. Europa-sarjan) käyttöönoton jälkeen EKP aloitti uuden tutkimuksen, jossa arvioidaan maksuvälineinä käytettävien eurosetelien ympäristöjalanjälkeä.[3] Tutkimus perustuu Euroopan komission laatimaan tuotteen ympäristöjalanjälkimenetelmään.[4]
Tutkimuksella on kaksi tavoitetta: saada kattava käsitys ympäristövaikutuksesta, jonka eurosetelien koko elinkaari (setelien raaka-ainehankinnasta niiden valmistukseen ja hävittämiseen) voi aiheuttaa, sekä arvioida maksuvälinekäytössä olevien setelien mahdollinen ympäristövaikutus sen selvittämiseksi, mihin kohtaan eurosetelien elinkaarta toimet niiden ympäristöjalanjäljen pienentämiseksi voidaan kohdistaa.
Euroalueella suoritettujen käteismaksujen asukaskohtainen keskiarvo vuonna 2019 saa tutkimuksessa yhteensä 101 mikropistettä (µPt). Vastaava hyvin alhainen pistemäärä saataisiin, jos euroalueen asukas ajaisi tavallisella autolla 8 kilometriä. Pistemäärä olisi 0,01 % EU:n vuotuisen kulutustoiminnan yhteenlasketusta ympäristövaikutuksesta.[5] Tulosta voidaan havainnollistaa myös vertaamalla setelimaksujen vuotuista arvoa muiden päivittäistuotteiden vuotuiseen arvoon. Setelimaksuja verrataan vuodessa viikoittain pestävän puuvillaisen T-paidan[6] tuotantoon (mikä vastaa 55 kilometrin automatkaa) tai euroalueen kansalaisen teollisten pullovesien vuosikulutukseen[7] (mikä vastaa 272 kilometrin automatkaa). Ks. kaavio 1.
Kaavio 1
Eurosetelien ja muiden tavanomaisten tuotteiden ympäristöjalanjälkien vertailu
Huom. Jokaiseen kuvaan on lisätty pistemäärää vastaava automatka.
Eurosetelien ympäristöjalanjälki muodostuu pääasiallisesti pankkiautomaattien sähkönkulutuksesta (37 %), setelien kuljetuksesta (35 %), setelien käsittelystä jakeluvaiheessa (10 %), paperinvalmistuksesta (9 %) ja käytössä olevien setelien aitouden tunnistamisesta myyntipisteessä (5 %).
Eurosetelien ympäristöjalanjälkeä on pyritty pienentämään vuodesta 2004 lähtien. Eurojärjestelmä on esimerkiksi kieltänyt setelijätteen sijoittamisen kaatopaikoille ja käynnistänyt erilaisia hankkeita, joilla edistetään muun muassa kestävän puuvillan käyttöä setelinvalmistuksessa (Sustainable Cotton Programme).[8] Myös pankkiautomaattien valmistajat ja luottolaitokset ovat vähentäneet ympäristövaikutustaan huomattavin toimin. Tutkimuksemme mukaan pankkiautomaattien energiatehokkuuden parantaminen pienensi eurosetelien elinkaaren kokonaispistemäärää 35 % vuosina 2004–2019.[9] Setelikuljetusten ympäristövaikutuksia pyritään pienentämään kuljetusta optimoimalla ja selvittämällä myös muita vaihtoehtoja, kuten ympäristön kannalta kestävämpien polttoaineiden käytön lisäämistä.
Vaikka euroseteleillä maksamisen ympäristövaikutus on kaiken kaikkiaan hyvin pieni, eurojärjestelmä on sitoutunut pienentämään sitä entisestään. Se harjoittaa laajaa tutkimus- ja kehittämistoimintaa tavoitteensa saavuttamiseksi mutta varmistaa myös, että käteisrahaa on laajasti saatavilla. Tätä tutkimusta hyödynnetään tulevien eurosetelisarjojen kehittämistyössä, jotta uudet setelit olisivat mahdollisimman ympäristöystävällisiä. Eurojärjestelmän aikomuksena on toteuttaa myös muita vastaavanlaisia tutkimuksia tai osaselvityksiä varsinkin silloin, kun rahahuollossa tapahtuu huomattava muutos.
© Euroopan keskuspankki 2023
Postiosoite 60640 Frankfurt am Main, Germany
Puhelin +49 69 1344 0
Internet www.ecb.europa.eu
Kaikki oikeudet pidätetään. Kopiointi on sallittu opetuskäyttöön ja ei-kaupallisiin tarkoituksiin, kunhan lähde mainitaan.
Termien selityksiä on EKP:n sanastossa.
HTML ISBN 978-92-899-6299-5, doi:10.2866/297019, QB-09-23-503-FI-Q
Ks. “Study on the payment attitudes of consumers in the euro area (SPACE)”, EKP, Frankfurt am Main, joulukuu 2022.
Eurojärjestelmän käteisstrategian tarkoituksena on varmistaa, että käteistä on jatkossakin hyvin saatavilla ja se hyväksytään sekä maksuvälineenä että arvon säilyttäjänä.
Tutkimus koskee rahahuoltoa vuonna 2019 eli ennen koronavirusta (covid-19), joten siinä voidaan käyttää aineistoa, johon pandemiarajoitukset eivät ole vaikuttaneet.
Tutkimus perustuu siis tuotteen elinkaariarviointiin. Se kattaa 16 erilaista ympäristövaikutusluokkaa, joita ovat esimerkiksi kasvihuonepäästöistä johtuva ilmastonmuutos, otsonikato, maan ja veden käyttö sekä luonnonvarojen ehtyminen. Vaikutusluokkien täydellinen luettelo esitetään liitteessä A.
Kulutusjalanjälkeä koskevalla sivustolla Consumption Footprint Platform tarkastellaan EU:n kansalaisten kulutuksen ympäristövaikutusta elintarvikkeiden, liikkumisen, asumisen sekä kodin tavaroiden ja laitteiden osa-alueilla.
T-paitaa koskeva tutkimus sisältyy asiakirjaan Product Environmental Footprint Category Rules, Euroopan komissio, Bryssel, 2022.
Pakattua vettä koskeva tutkimus sisältyy asiakirjaan Product Environmental Footprint Category Rules, Euroopan komissio, Bryssel, 2022.
Eurojärjestelmän vuonna 2014 käynnistämässä kestävän puuvillan ohjelmassa tavanomaiset puuvillakuidut korvataan eurosetelien tuotannossa asteittain kokonaan ympäristöä säästävillä puuvillakuiduilla.
Pankkiautomaattien energiankulutusta koskeva esimerkki on peräisin vuonna 2004 tehdystä elinkaariarvioinnista.