Eurojärjestelmän vakuuskäytännön arviointi: Yhden vakuuslistan käyttöönoton ensimmäinen vaihe

Säännellyt markkinat, jotka sisältyvät sijoituspalveludirektiivin^[1] mukaiseen Euroopan komission luetteloon, katsotaan nykyisessä vakuuskäytännössä hyväksyttäviksi. Sijoituspalveludirektiivin mukaisen listauksen katsotaan olevan markkinoiden turvallisuuden, avoimuuden ja helppopääsyisyyden riittävä edellytys. Nämä markkinat hyväksytään edelleenkin ilman lisäarviointia.^[2].

Eurojärjestelmä on määrittänyt kolme keskeistä periaatetta – turvallisuus, avoimuus ja helppopääsyisyys^[3] – joita tulisi käyttää markkinoiden toimivuutta arvioitaessa. Eurojärjestelmän kansalliset keskuspankit ovat esittäneet hyväksyttäviksi ei-säänneltyjä markkinoita, ja EKP on arvioinut nämä ei-säännellyt markkinat tapauskohtaisesti nojautuen näihin kolmeen periaatteeseen. Arvioinnin perusteella hyväksyttiin taulukossa 1 mainitut markkinat. Taulukossa 2 on luettelo niistä ei-säännellyistä markkinoista, joiden ei katsottu nykymuodossaan olevan määriteltyjen periaatteiden mukaisia.

Edellä kuvatussa valintaprosessissa arvioinnin kohteena ovat markkinat, eivät arvopaperit. Miten markkinat on järjestetty ja miten ne toimivat, voi kuitenkin muuttua. Hyväksyttyjen markkinoiden muuttuminen ei-hyväksytyiksi uusien sääntöjen seurauksena ei tarkoita sitä, että nämä markkinat hylätään lopullisesti, vaan että ne voidaan hyväksyä uudelleen, jos ne organisoidaan noudattaen edellä mainittuja kolmea periaatetta. Hyväksyttävien markkinoiden luettelo ei siis ole suljettu: eurojärjestelmä aikoo arvioida uudelleen ei-säänneltyjen markkinoiden listaa ja julkistaa luettelon hyväksyttävistä markkinoista vähintään kerran vuodessa. Lisäksi arvopaperit, jotka on laskettu liikkeeseen tai joilla käydään kauppaa ei-hyväksyttävillä markkinoilla, voivat siirtyä hyväksyttäville markkinoille ja siten säilyttää vakuuskelpoisuutensa.

Koska hyväksyttävien markkinoiden valintasääntöjen muutokset merkinnevät sitä, että (joitakin) arvopapereita poistetaan vakuuskelpoisten arvopapereiden listalta, on laadittu etenemisaikataulu näiden arvopapereiden poistamiseksi listalta vaiheittain. Jotta vastapuolilla olisi riittävästi aikaa sopeuttaa taseitaan ja löytää vaihtoehtoisia vakuuskelpoisia arvopapereita, listalta poistamisen siirtymäajaksi on määritelty 3 vuotta alkaen tämän tiedotteen julkistamisesta. Siirtymäkausi on kolmivaiheinen:

Luottolaitosten liikkeeseen laskemien vakuudettomien velkainstrumenttien vakuuskelpoisuusvaatimukset ovat tällä hetkellä tiukemmat kuin muiden instrumenttien. Yhteislistalla tiukennuksia tulee olemaan vähemmän. Yhteislistalla tulee säilymään kriteeri, joka edellyttää, että luottolaitosten liikkeeseen laskemat vakuudettomat velkainstrumentit listataan tai noteerataan säännellyillä markkinoilla siten kuin sijoituspalveludirektiivissä on määritelty. Vaatimusta jokaisen emission emissio- tai ohjelmakohtaisesta luottoriskiluokituksesta lievennetään.

Nämä kriteerit tulevat voimaan, kun yhteislistan käyttöönoton ensimmäinen vaihe toteutetaan (toukokuu 2005). Koska näihin arvopapereihin sovellettavien kelpoisuusvaatimusten muutokset eivät johtane nykyisin vakuuskelpoisten arvopapereiden vakuuskelpoisuuden päättymiseen, vakuuksien poistoa koskevat siirtymäsäännöt eivät ole tarpeen.

Kakkoslistalla on nykyisin joitakin jälkimarkkinakelpoisia velkainstrumentteja siitä syystä, että niiden liikkeeseenlaskijoiden vakavaraisuutta arvioidaan muilla kuin ykköslistan arvopapereiden vastaavaan arviointiin käytettävillä menetelmillä.^[5] Tällaiset arvopaperit tulevat säilymään kakkoslistalla ainakin niin kauan kuin yhteislistaan sovellettava eurojärjestelmän luottoriskin arviointijärjestelmä on saatu lopulliseen muotoon (suunnitelmien mukaan yhteislistan käyttöönoton myöhemmässä vaiheessa). Tämän vuoksi näille arvopapereille ei nyt ole laadittu listalta poistamiseen liittyviä siirtymäajan säännöksiä.

Markkinaosapuolille annetaan lisätietoja yhteislistan käyttöönoton ensimmäisen vaiheen käytännön toteutuksesta lähempänä toimenpiteiden täytäntöönpanoa.