Muokkaa hakua
Pääsivu Media Oheistietoa Tutkimus ja julkaisut Tilastot Rahapolitiikka Euro Maksut ja markkinat Ura EKP:sssä
Hakuehdotuksia
Järjestä tulokset
Christine Lagarde
The President of the European Central Bank
  • EKP:N BLOGI

Holokausti ei saa unohtua – sen enempää uhrien kuin itsemmekään vuoksi

27.1.2023

EKP:n pääjohtaja Christine Lagarde

EKP:n päärakennus Frankfurtissa sijaitsee paikalla, joka liittyy juutalaisvainojen julmuuksiin. Vainojen uhrien muistopäivä muistuttaa meitä siitä, etteivät valtion hirmuvalta ja sortotoimet saa enää koskaan toistua. Euroopan yhtenäisyyden vaaliminen onkin ensiarvoisen tärkeää.

EKP:n päärakennus Frankfurtissa sijaitsee historiallisesti merkittävällä paikalla. Se on yksi tuhansista paikoista Saksassa ja koko Euroopassa, joita Saksan natsihallinto käytti hankkeessaan miljoonien juutalaisten ja muiden vähemmistöryhmien jäsenten surmaamiseksi. Frankfurtin kaupungin ja juutalaismuseon yhteistyönä rakennettu muistotila muistuttaa meitä juutalaisten pakkosiirroista ja surmaamisesta. Tänään 27.1.2023, Auschwitzin keskitys- ja tuhoamisleirin vapautuksen 78. vuosipäivänä, paljastamme myös EKP:n päärakennuksen sisäänkäynnin yhteyteen kiinnitetyn muistolaatan.

Saksan kaikissa suurkaupungeissa oli toisen maailmansodan aikana paikkoja, joihin juutalaisia koottiin pakkosiirtoja varten. Frankfurtissa kokoamispaikkana oli kaupungin tukkutorina toiminut Grossmarkthalle, joka on nykyisin osa EKP:n päärakennusta. Grossmarkthallen kellareissa yli 10 000 juutalaista naista, miestä ja lasta joutui natsiviranomaisten nöyryyttämiksi ja ryöstämiksi. Sitten heidät pakotettiin juniin, jotka veivät heidät surmattaviksi gettoihin, keskitysleireille tai tuhoamisleireille. Vain harvat selviytyivät hengissä.

Arkkitehti Martin Elsaesserin suunnittelema Grossmarkthalle valmistui vuonna 1928. Se oli tuolloin moderni rakennus, monin tavoin aikaansa edellä. Grossmarkthalle toimi muun muassa hedelmä- ja vihannestukkuna, ja paikalliset tunsivat sen nimellä ”Gemieskirch”. Grossmarkthalle sijaitsee keskellä Frankfurtin Ostendin kaupunginosaa erinomaisten kulkuyhteyksien päässä. Kokoamispaikka oli siis valittu huolella. Grossmarkthallelta lähtevien junien määränpäinä olivat Theresienstadt, Łódź, Minsk, Kaunas, Izbica, Raasiku, Majdanek tai Sobibór. Frankfurtista lähti lokakuun 1941 ja syyskuun 1942 välisenä aikana yhteensä kymmenen joukkokuljetusta keskitys- ja tuhoamisleireille. Pienemmät kuljetukset Auschwitzin, Buchenwaldin ja Theresienstadtin keskitysleireille jatkuivat 15.3.1945 saakka, ja valtaosa niistä lähti Frankfurtin päärautatieasemalta tai Grossmarkthallen lähellä sijaitsevalta itäiseltä rautatieasemalta.

Gestapo vuokrasi Grossmarkthallen kellarikerroksen Frankfurtin kaupungilta aina muutamaksi päiväksi kerrallaan, vain kuljetuksia varten. Samaan aikaan hedelmä- ja vihannestukku jatkoi toimintaansa kellarin yläpuolella. Grossmarkthalle oli hyvin vilkas ja julkinen paikka, eikä juutalaisten pakkosiirto – sen enempää kuin heidän siihenastinen oikeudenriistonsa ja sortamisensakaan – siis tapahtunut mitenkään salassa. Kadunvarsilta kuului usein pilkkahuutoja heidän kulkiessaan kaupungin keskustasta kohti Grossmarkthallea. Sen kellareissa heidän piti luovuttaa arvoesineensä ja kotiavaimensa, mikä vain lisäsi nöyryytystä. Tylyn kohtelun lisäksi heidän täytyi jopa maksaa junamatkansa gettoihin, keskitysleireille tai tuhoamisleireille. Osa komennettiin suoraan juniin, osa joutui viettämään yönsä kellarin tyrmistyttävissä oloissa. Kellarista EKP:n päärakennuksen ulkopuolelle johtava muistokäytävä muistuttaa meitä tästä tuskien tiestä.

Sain tänään muistolaatan paljastamisen yhteydessä tilaisuuden tavata Edith Erbrichin. Natsit määräsivät Edithin, hänen isänsä ja sisarensa lähtemään keskitysleirille hänen ollessaan seitsenvuotias. Edith kuljetettiin leirille 14.2.1945, vain vajaat kolme kuukautta ennen sodan päättymistä – ja siksi hän säilyi hengissä. Hänen äitinsä ei ollut juutalainen, joten hän ei päässyt perheensä mukaan. Edithin isoisä menehtyi keskitysleirillä, mutta hänen isänsä ja sisarensa säilyivät hengissä ja palasivat kotiin. Edithin perhe oli poikkeus: noin 10 000:sta keskitysleireille kuljetetusta ihmisestä vain harvat säilyivät hengissä. Surullisen elämänvaiheensa jälkeen Edithille kävi kuitenkin hyvin. Hän asui perheensä kanssa Frankfurtissa – meni töihin ja naimisiin ja eli muutenkin täysipainoista elämää. Muutama vuosi sitten hän alkoi kertoa tarinaansa kouluissa ja julkisissa tilaisuuksissa. Hän on kertonut sen monta kertaa myös meille, ja EKP onkin saanut Edith Erbrichistä ystävän.

Miksi muistaminen on niin tärkeää? Se on tärkeää paitsi holokaustin uhrien myös itsemme vuoksi. Valtion hirmuvallalle ja sortotoimille ei pidä antaa sijaa. Ja kuitenkin niitä tapahtuu. Tänäkin päivänä eräät valtiot yrittävät laajentaa valtaansa voimakeinoin – joukkomurhaa ja kansanmurhaa kaihtamatta.

EKP:n päärakennus sijaitsee siis paikalla, joka oli aiemmin kärsimysten ja julmuuksien näyttämönä. Se tuo riipaisevalla tavalla esiin EKP:n tehtävän merkityksen. Euroopan unionikin perustettiin toisen maailmansodan ja holokaustin raunioille, ennen kaikkea rauhan hankkeena. Unionin tavoitteena on varmistaa, ettemme enää koskaan ole yhtä julmia toisiamme kohtaan. Pyrimme rakentamaan yhä tiiviimmän unionin poliittisen ja taloudellisen vakautemme turvaksi. EKP:llä on hankkeessa keskeinen tehtävä: huolehtia yhteisestä rahastamme – eurosta.

Euroopan unioni vaalii rauhaa ja perustuu yhteisiin arvoihin, joita ovat muun muassa ihmisarvo, ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vapaus, demokratia ja oikeusvaltio. Näitä perusarvoja mekin viime kädessä puolustamme – jotta voimme omalta osaltamme luvata: ”ei enää koskaan”.

Haluatko tiedon uusista blogikirjoituksista?