Mitä ovat keskuspankkien valuutanvaihtojärjestelyt?
27.9.2016 (päivitetty 18.5.2022)
Keskuspankkien valuutanvaihtojärjestely eli swapjärjestely on kahden keskuspankin välinen periaatesopimus keskinäisestä valuutan vaihdosta. Sopimuksen tehneet keskuspankit saavat toisiltaan valuuttamääräistä likviditeettiä tarvittaessa. Tavallisesti keskuspankki tarvitsee ulkomaan valuuttaa kotimaisten liikepankkien tarpeisiin. Eurojärjestelmällä on valuutanvaihtojärjestely esimerkiksi Yhdysvaltain keskuspankin kanssa. Sen turvin EKP ja kaikki euroalueen kansalliset keskuspankit saavat tarvitessaan Yhdysvaltain keskuspankilta dollareita euroja vastaan. Valuutanvaihtojärjestelyt ovat kuuluneet keskuspankkien rahapolitiikan välineisiin jo vuosikymmeniä.
Mihin valuutanvaihtojärjestelyjä tarvitaan?
Alun perin keskuspankit käyttivät valuutanvaihtojärjestelyjä tiettyjen markkinainterventioiden rahoittamiseen. Viime vuosina järjestelyistä on tullut tärkeä väline, jolla voidaan ylläpitää rahoitusvakautta ja hillitä markkinoilla vallitsevien jännitteiden vaikutusta reaalitalouteen. Esimerkiksi EKP:n vuoden 2007 jälkeisten swapjärjestelyjen tarkoitus on varmistaa, että euroalueen pankit saavat riittävästi ulkomaanvaluutan määräistä likviditeettiä. Kun jonkin valuutan määräisen rahoituksen markkinoilla on häiriöitä, valuutta-alueen ulkopuolisten pankkien valuutansaanti vaikeutuu, sillä ne eivät voi hankkia valuuttaa suoraan siitä vastaavalta ulkomaiselta keskuspankilta. Jos kuitenkin pankkien kotimaan keskuspankilla on valuutanvaihtojärjestely kyseisen ulkomaisen keskuspankin kanssa, ne saavat valuutan määräistä likviditeettiä omalta keskuspankiltaan ilman, että sen tarvitsee käyttää omia valuuttavarantojaan. Esimerkiksi Lehman Brothers ‑investointipankin syyskuussa 2008 tapahtuneen romahduksen ja sitä seuranneen finanssikriisin seurauksena rahoitusmarkkinoiden pyrkimys välttää riskejä voimistui äärimmilleen, ja rahoituksen saanti tyrehtyi. Siinä tilanteessa euroalueen pankkien oli vaikea saada tarvitsemaansa Yhdysvaltain dollarin määräistä rahoitusta. Rahoitusjärjestelmän häiriöiden välttämiseksi EKP ja Yhdysvaltain keskuspankki tekivät sopimuksen valuutanvaihtojärjestelystä. Sen ansiosta euroalueella toimivat pankit saivat Yhdysvaltain dollareita eurojärjestelmän keskuspankeilta. Muutoin pankit olisivat saattaneet esimerkiksi joutua myymään omaisuuseriä äkillisesti, mikä olisi voinut aiheuttaa hintojen voimakasta heilahtelua.
Minkä keskuspankkien kanssa EKP:llä on valuutanvaihtojärjestely?
Vuonna 2011 EKP sopi Englannin pankin sekä Kanadan, Japanin, Yhdysvaltain ja Sveitsin keskuspankkien kanssa keskinäisistä valuutanvaihtojärjestelyistä. Huhtikuusta 2020 lähtien järjestelyjen kautta on hankittu Yhdysvaltain dollareita ja Sveitsin frangeja euroalueen pankeille sekä välitetty euroja Ison-Britannian pankeille.
Finanssikriisin jälkeen EKP teki Tanskan ja Ruotsin keskuspankkien kanssa sopimukset eurojen toimittamisesta niille tarvittaessa. Lisäksi EKP teki tilapäiset sopimukset Unkarin ja Puolan keskuspankkien kanssa sekä ennen Latvian liittymistä euroalueeseen vuonna 2014 myös Latvian keskuspankin kanssa.
Vuonna 2013 EKP solmi Kiinan keskuspankin kanssa valuutanvaihtojärjestelyn, sillä maan merkitys kansainvälisen rahoitusjärjestelmän kannalta kasvoi ja euroalueen ja Kiinan välillä oli jatkuvasti yhä enemmän kaupankäyntiä ja sijoitustoimintaa. Järjestelyn avulla eurojärjestelmä pystyy varmistamaan, että euroalueen pankkien saatavilla on renminbejä myös mahdollisten markkinahäiriöiden esiintyessä.
EKP on sittemmin tehnyt tilapäisiä valuutanvaihtojärjestelyjä useiden eri keskuspankkien kanssa ympäri maailmaa, ja monet niistä ovat edelleen käytössä.
Miten valuutanvaihtojärjestely käytännössä toimii?
Kun euroalueen pankit myöntävät asiakkailleen esimerkiksi dollarilainoja, ne joutuvat tavallisesti hankkimaan tarvittavat Yhdysvaltain dollarit markkinoilta. Jos dollarimääräisen rahoituksen kustannukset ovat liian suuret tai markkinoilla on häiriöitä, pankit voivat kääntyä maansa kansallisen keskuspankin puoleen. Tällöin keskuspankki voi toimittaa pankeille dollareita EKP:n ja Yhdysvaltain keskuspankin välisen valuutanvaihtojärjestelyn ansiosta. EKP on maailmanlaajuisesta finanssikriisistä lähtien toteuttanut säännöllisesti dollarimääräistä likviditeettiä lisääviä operaatioita. Euroalueen pankit voivat ilmoittaa, paljonko dollareita ne haluavat operaatiossa lainata ennalta määritetyllä korolla. Dollarimääräisen likviditeetin vastineeksi pankkien on annettava hyvälaatuiset vakuudet. Jotta vakuudet ovat varmasti riittävät, niiden arvo määritetään vallitsevien markkinahintojen mukaan, ja markkinahinnasta tehdään tietyn suuruinen vähennys (eli markkina-arvon aliarvostus). Valuutanvaihtojärjestelyt ovat pohjimmiltaan turvakeino, ja useimpiin niistä ei käytännössä ole koskaan jouduttu turvautumaan. EKP:n periaatteena on varmistaa hyvä toimintavalmius kaikissa tilanteissa, ja se testaa säännöllisesti rahapolitiikan välineitä, jotta ne voidaan tarpeen tullen ottaa käyttöön vaivattomasti ja turvallisesti.
Sivu on päivitetty 18.5.2022.