Mitä ovat tilapäiset vakuuskelpoisuusjärjestelyt?
15.5.2020 (päivitetty 14.1.2021)
Eurojärjestelmä myöntää pankeille luottoa riittäviä vakuuksia vastaan. EKP julkaisee joka päivä luettelon niistä tuhansista jälkimarkkinakelpoisista omaisuuseristä (esim. valtion joukkolainoista), jotka hyväksytään vakuudeksi missä tahansa kansallisessa keskuspankissa. Myös ei-jälkimarkkinakelpoisia omaisuuseriä hyväksytään vakuudeksi eurojärjestelmän operaatioissa. Silloin kyseessä ovat useimmiten lainasaamiset. Pankilla on lainasaaminen, jos se on antanut lainaa jollekin yritykselle tai julkiselle sektorille, jolloin se odottaa saavansa lainarahat takaisin. Eurojärjestelmä hyväksyy erittäin monenlaisia vakuuksia, jotta pankeilla on yleisesti ottaen riittävästi vakuuksia saadakseen rahoitusta eurojärjestelmältä kotimaasta ja liiketoimintamallista riippumatta.
Eurojärjestelmä haluaa varmistaa, että pankit pystyvät saamaan keskuspankkirahoitusta vaikeassakin tilanteessa, joten kansalliset keskuspankit voivat tilapäisesti hyväksyä monenlaisia vakuuksia. Näin ne voivat ottaa huomioon oman maansa tilanteen, kuten saatavilla olevat vakuustyypit tai oikeudelliset ja pankkien toimintaan vaikuttavat erityistekijät.
Vakuudeksi voidaan tilapäisesti hyväksyä esimerkiksi erilaisia lainasaamisia, vaikka ne eivät täyttäisi kaikkia normaaleja vakuuskelpoisuusvaatimuksia. Eurojärjestelmän yhteisessä vakuuskäytännössä hyväksytään julkiselle sektorille sekä erikokoisille yrityksille myönnettyjä lainasaamisia. Tilapäinen vakuuskelpoisuus kattaa myös kotitalouksille myönnettyjä lainoja sekä lainapooleja, jotka voivat muodostua esimerkiksi suuryrityksille myönnetyistä lainoista tai pk-yrityslainoista tai kulutusluotoista tai kiinteistölainoista. Tilapäisesti hyväksyttävät lainasaamiset voivat myös olla alempaa luottoluokkaa kuin yleisesti hyväksytyt, eikä niiden tarvitse olla euromääräisiä. Niihin liittyy kuitenkin myös tavallista suurempia riskejä, joten kansalliset keskuspankit tekevät niille suuremman aliarvostuksen. Niitä ei siis oteta huomioon nimellisarvonsa mukaan, vaan kansallinen keskuspankki antaa niille pienemmän vakuusarvon siltä varalta, että niiden todellinen arvo laskee vakuusaikana. Pankin vakuuksien kokonaisarvo aliarvostuksen jälkeen ratkaisee, kuinka paljon luottoa se voi saada eurojärjestelmän luotto-operaatioissa.
Eri maissa lainasaamisten tilapäistä hyväksymistä koskevat säännöt ovat hieman erilaisia. Tilapäisiä vakuuskelpoisuusjärjestelyjä on siis monenlaisia. Jokainen kansallinen keskuspankki voi laatia oman maansa tilanteeseen sopivan järjestelyn ja hyväksyttää sen EKP:n neuvostolla, joka tarkastaa, että se on riskien valvontaa koskevien yhteisten vähimmäissääntöjen mukainen. Tilapäiset vakuuskelpoisuusjärjestelyt tulivat ensi kertaa mahdollisiksi joulukuussa 2011 osana tehostettua luotonannon tukemista finanssikriisissä. Nyt niitä voi käyttää kolmannen sarjan kohdennettujen pitempiaikaisten rahoitusoperaatioiden voimassaoloajan eli maaliskuuhun 2024 saakka.
Miten järjestelyjä laajennettiin koronaviruspandemian yhteydessä?
EKP:n neuvosto päätti 7.4.2020 sallia tilapäisten vakuuskelpoisuusjärjestelyjen laajentamisen niin, että kansalliset keskuspankit voivat hyväksyä vakuudeksi lainoja, joilla on koronaviruspandemiaan liittyvä julkisen sektorin takaus. Tällaisia lainoja myönnetään esimerkiksi suuryrityksille, pk-yrityksille, yksityisille elinkeinonharjoittajille ja kotitalouksille. Jos näillä lainoilla ei olisi takausta, niille jouduttaisiin tekemään erittäin ankara aliarvostus tai niitä ei voitaisi hyväksyä vakuudeksi laisinkaan. EKP:n neuvosto päätti myös pienentää aliarvostuksia eli hyväksyä tilapäisesti tavallista suuremman jäännösriskin eli riskin, että jos pankki ei pysty maksamaan luottoa takaisin, vakuuden arvo ei riitä kattamaan eurojärjestelmälle koituvaa tappiota. Lisäksi EKP:n neuvosto päätti keventää tilapäisesti pankkien raportointitaakkaa harventamalla lainakohtaisten tietojen raportointitiheyttä. Se päätti myös hyväksyä lisää toimijoita arvioimaan lainasaamisten laatua.
Miksi muutokset tehtiin juuri tässä tilanteessa?
Koronaviruspandemian vuoksi monissa euroalueen maissa on luotu valtion tai julkisen sektorin takausjärjestelyjä, joilla pyritään auttamaan taloutta selviytymään kriisistä. Muutosten myötä kansalliset keskuspankit voivat ottaa nämä takaukset huomioon, vaikka ne eivät täyttäisikään kaikkia takuille eurojärjestelmän yleisessä vakuushallinnassa asetettuja vaatimuksia. Kaikki uudet takaukset eivät esimerkiksi ole täysin kattavia.
Millä euroalueen keskuspankeilla on tilapäiset vakuuskelpoisuusjärjestelyt?
Toistaiseksi tällaisia tilapäisiä järjestelyjä on otettu käyttöön Belgian, Saksan, Viron, Irlannin, Kreikan, Espanjan, Ranskan, Italian, Kyproksen, Latvian, Liettuan, Maltan, Itävallan, Portugalin, Slovenian, Slovakian ja Suomen keskuspankeissa, ja odotettavasti järjestelyjä kaavaillaan muissakin keskuspankeissa. Laajennettujen vakuuskelpoisuusjärjestelyjen ansiosta pankkien on helpompi osallistua eurojärjestelmän luotto-operaatioihin, kuten kolmannen sarjan pitempiaikaisiin rahoitusoperaatioihin. Niillä on käytettävissään enemmän vakuuksia, kun järjestelyissä otetaan huomioon myös koronaviruskriisissä myönnetyt lainat ja niiden takausjärjestelyt.
Onko vakuuskelpoisuuden laajentamisesta apua reaalitaloudelle?
Tilapäisten vakuuskelpoisuusjärjestelyjen ansiosta pankkien kannattaa myöntää lainoja pienyrityksille, elinkeinonharjoittajille ja yksityishenkilöille, sillä niitä vastaan voi saada rahoitusta eurojärjestelmän operaatioissa. Laajennusten myötä myös kriisin vuoksi valtiontakauksen saavat lainat otetaan huomioon. Kun pankit voivat rahoittaa lainanantonsa ottamalla luottoa eurojärjestelmältä jopa kolmeksi vuodeksi ja toistaiseksi vieläpä negatiivisella korolla, niiden kannattaa myöntää lainoja pienillekin lainanottajille, vaikka taloudessa menee huonosti ja tulonlähteet ehtyvät. Lainojen avulla pienyritykset ja yksityiset elinkeinonharjoittajat, pystyvät jatkamaan toimintaansa, etenkin jos ne saavat vielä valtion takauksen. Laajennusten ansiosta pankkilainaa on edelleen saatavissa, vaikka ajat ovat muuten vaikeat.