Suositus Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön 22 artiklan muuttamisesta

(EKP/2017/18)

(Euroopan keskuspankin esitys)

(2017/C 212/04)

PERUSTELUT

I   JOHDANTO

Unionin yleinen tuomioistuin antoi 4 päivänä maaliskuuta 2015 tuomionsa asiassa T-496/11, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta v. Euroopan keskuspankki  (1). Unionin yleinen tuomioistuin totesi, ettei Euroopan keskuspankilla (EKP) ole arvopaperiselvitysjärjestelmien, keskusvastapuolet mukaan lukien, toiminnan sääntelemisen edellyttämää toimivaltaa. Tästä syystä unionin yleinen tuomioistuin kumosi EKP:n 5.7.2011 julkaiseman Eurosystem Oversight Policy Framework -nimisen järjestelmän (eurojärjestelmän yleisvalvontaa koskeva puiteasiakirja) siltä osin kuin siinä asetetaan keskusvastapuolille vaatimus siitä, että niiden on sijaittava eurojärjestelmään kuuluvassa jäsenvaltiossa.

Unionin yleinen tuomioistuin huomautti kuitenkin, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 129 artiklan 3 kohdassa määrätään yksinkertaistetusta tavasta muuttaa tiettyjä Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön (jäljempänä ’EKPJ:n perussääntö’) artikloja. Sen ansiosta Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat tavanomaisessa lainsäätämisjärjestyksessä EKP:n suosituksesta tai komission ehdotuksesta muuttaa EKPJ:n perussäännön 22 artiklaa. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että EKP:n on, jos se katsoo, että SEUT 127 artiklan 2 kohdan neljännessä luetelmakohdassa tarkoitetun tehtävän asianmukainen hoitaminen edellyttää, että sille myönnetään keskusvastapuoliin kohdistuvaa asetuksenantovaltaa, pyydettävä Euroopan unionin lainsäätäjää muuttamaan 22 artiklaa.

On odotettavissa, että sekä globaalisti että Euroopan tasolla tapahtuvat merkittävät muutokset lisäävät selvitysjärjestelmistä ja erityisesti keskusvastapuolista maksujärjestelmien moitteettomalle toiminnalle ja yhteisen rahapolitiikan täytäntöönpanolle aiheutuvia riskejä, mikä viime kädessä vaarantaa hintavakauden säilyttämistä koskevan eurojärjestelmän ensisijaisen tavoitteen saavuttamisen.

EKP antaa edellä esitetyn perusteella tämän suosituksen Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi EKPJ:n perussäännön 22 artiklan muuttamisesta. EKP:n neuvosto on antanut suosituksen yksimielisesti EKPJ:n perussäännön 40.3 artiklan mukaisesti. Se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

II   YLEISIÄ HUOMIOITA

Keskusvastapuoliin kohdistuvat häiriöt voivat vaikuttaa hintavakauden säilyttämistä koskevaan eurojärjestelmän ensisijaiseen tavoitteeseen usealla tavalla. Tällaiset häiriöt voivat ensinnäkin heikentää euroalueen luottolaitosten likviditeettiasemaa ja mahdollisesti häiritä euroalueen maksujärjestelmien moitteetonta toimintaa. Tämä saattaisi johtaa keskuspankkilikviditeetin lisääntyvään kysyntään ja mahdollisesti haasteisiin eurojärjestelmän yhteisen rahapolitiikan toteuttamisessa. Toiseksi tällaiset häiriöt saattavat heikentää rahapolitiikan välittymisessä keskeisessä asemassa olevien rahoitusmarkkinoiden segmenttien toimintaa.

Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat vuonna 2012 asetuksen (EU) N:o 648/2012 (2), jossa vahvistettiin muun muassa sääntely- ja valvontakehys sen varmistamiseksi, että keskusvastapuolet ovat luotettavia ja vakaita ja noudattavat jatkuvasti toiminnan järjestämistä, liiketoiminnan harjoittamista ja vakavaraisuutta koskevia pakottavia vaatimuksia. Tämä sääntelykehys sisältää kollegioiden muotoon perustettuja kollektiivisia valvontajärjestelyjä, jotka mahdollistavat eurojärjestelmän toimenpiteet muun muassa ongelmatilanteissa, joissa valuutan vakaus saattaa vaarantua. Koska keskusvastapuolten systeeminen merkitys lisääntyy, Euroopan komissio on antanut lisäksi ehdotuksen keskusvastapuolten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä annettavaksi asetukseksi (3).

On odotettavissa, että sekä globaalisti että Euroopan tasolla tapahtuvat merkittävät muutokset lisäävät selvitysjärjestelmistä ja erityisesti keskusvastapuolista maksujärjestelmien moitteettomalle toiminnalle ja yhteisen rahapolitiikan täytäntöönpanolle aiheutuvia riskejä, mikä viime kädessä vaarantaa hintavakauden säilyttämistä koskevan eurojärjestelmän ensisijaisen tavoitteen saavuttamisen.

Ensinnäkin Yhdistyneen kuningaskunnan irtautuminen Euroopan unionista vaikuttaa merkittävästi eurojärjestelmän kykyyn hoitaa tehtäviään euron liikkeeseen laskevana keskuspankkina. Tällä hetkellä Yhdistyneeseen kuningaskuntaan sijoittautuneet keskusvastapuolet selvittävät merkittäviä määriä euromääräisiä tapahtumia: euromääräisten repojen arvioitu päiväkohtainen arvo on 101 miljardia euroa ja euromääräisissä koronvaihtosopimuksissa olevien avoimien positioiden arvioitu päiväkohtainen arvo 33 biljoonaa euroa (noin 99 prosenttia unionin markkinoista) (4). Johonkin merkittävään Yhdistyneessä kuningaskunnassa sijaitsevaan keskusvastapuoleen kohdistuva merkittävä häiriö voisi siten johtaa vakavaan likviditeetin supistumiseen euroalueella. Eurojärjestelmän kyky valvoa ja hallita Yhdistyneessä kuningaskunnassa sijaitsevien keskusvastapuolten aiheuttamia riskejä heikentää se, jos sääntely- ja valvontakehys, jota sovelletaan unionin keskusvastapuoliin asetuksen (EU) N:o 648/2012 nojalla, ei enää koske niitä. Lisäksi tämänhetkiset EKP:n ja Bank of Englandin väliset järjestelyt, jotka koskevat tietojenvaihtoa ja yhteistyötä niiden Yhdistyneen kuningaskunnassa sijaitsevien keskusvastapuolten osalta, joilla on merkittävää euromääräistä liiketoimintaa, perustuvat asetuksella (EU) N:o 648/2012 kollegioiden muotoon perustettuihin kollektiivisiin valvontajärjestelyihin, mutta eivät voi korvata niitä. Tulevaisuudessa Yhdistyneessä kuningaskunnassa sijaitsevia keskusvastapuolia voi sitä vastoin koskea vain järjestely, jota sovelletaan kyseisen asetuksen nojalla kolmansien maiden keskusvastapuoliin.

Toiseksi keskusvastapuoliselvityksestä on tullut yhä useammin rajatylittävää ja systeemisesti merkittävää. G20-ryhmän johtajat sopivat syyskuussa 2009 Pittsburghissä pitämässään huippukokouksessa siitä, että kaikki standardoidut OTC-johdannaissopimukset pitäisi selvittää keskusvastapuolen kautta. G20-ryhmän johtajat vahvistivat kesäkuussa 2010 tämän sitoumuksen, joka pantiin täytäntöön unionissa asetuksella (EU) N:o 648/2012. Unionin rahoitusmarkkinoiden yhdentyminen on merkinnyt lisäksi sitä, että keskusvastapuolet ovat kehittyneet ensisijaisesti kotimaisia tarpeita ja markkinoita palvelevista toimijoista kriittisen tärkeitä infrastruktuureja perustaviksi toimijoiksi unionin rahoitusmarkkinoilla. Tämä on johtanut siihen, että keskusvastapuolten koko ja merkitys on lisääntynyt huomattavasti unionissa ja maailmanlaajuisesti.

Kolmanneksi Euroopan komissio esitti 13 päivänä kesäkuuta 2017 lakiesityksen (5), jonka tarkoituksena on varmistaa rahoitusmarkkinoiden vakauden sekä sellaisten keskusvastapuolten luotettavuuden ja vakauden, jotka ovat systeemisesti merkittäviä rahoitusmarkkinoille koko unionissa. Komission esityksellä halutaan syvempien ja paremmin integroituneiden pääomamarkkinoiden kehittymisen tukemiseksi ottaa käyttöön valvojien harjoittaman valvonnan tiiviimpi yhdentyminen ja liikkeeseen laskevan keskuspankin vastuita. Sillä pyritään myös ratkaisemaan ongelmat, joita aiheutuu Yhdistyneen kuningaskunnan irtautumisesta unionista, ja varmistamaan, että keskusvastapuoliin, joilla on keskeinen systeeminen asema unionin rahoitusmarkkinoilla, sovelletaan unionin oikeudellisen kehyksen mukaisia suojatoimia.

Sen varmistamiseksi, että eurojärjestelmä euron liikkeeseen laskevana keskuspankkina voi toteuttaa sille ehdotetussa lainsäädännössä määrätyn roolin, on äärimmäisen tärkeää, että sillä on asianmukainen toimivalta perussopimuksen ja EKPJ:n perussäännön nojalla. Eurojärjestelmällä pitäisi olla valtuudet seurata ja arvioida riskejä, joita aiheutuu siitä, että keskusvastapuolet selvittävät merkittäviä määriä euromääräisiä tapahtumia. Erityisesti tämän pitäisi sisältää sääntelyvaltaa antaa sitovia arviointeja ja edellyttää korjaavia toimenpiteitä tiiviissä yhteistyössä unionin muiden viranomaisten kanssa, jotta kyetään vastaamaan riskeihin, jotka vaikuttavat eurojärjestelmän perustehtäviin ja ensisijaiseen tavoitteeseen. Lisäksi, mikäli tarpeen euron vakauden suojelemiseksi, EKP:llä pitäisi olla asetuksen (EU) N:o 648/2012 kehyksen ulkopuolella sääntelyvaltaa hyväksyä lisävaatimuksia keskusvastapuolille, jotka selvittävät merkittäviä määriä euromääräisiä tapahtumia.

Edellä esitetyn perusteella EKP katsoo, että on välttämätöntä, että sille annetaan valtuudet säännellä selvitysjärjestelmiä, erityisesti keskusvastapuolia, jotta varmistetaan sille SEUT 127 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä ja neljännessä luetelmakohdassa annettujen perustehtävien asianmukainen hoito.

Suositus

(1)  ECLI: EU:T:2015:133.

(2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 648/2012, annettu 4 päivänä heinäkuuta 2012, OTC-johdannaisista, keskusvastapuolista ja kauppatietorekistereistä (EUVL L 201, 27.7.2012, s. 1).

(3)  Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi keskusvastapuolten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä sekä asetusten (EU) N:o 1095/2010, (EU) N:o 648/2012 ja (EU) 2015/2365 muuttamisesta (COM(2016) 856 final).

(4)  LCH.Clearnet Ltd:n julkaisemat CPMI-IOSCO public quantitative disclosure -standardin mukaiset tiedot, tammikuu 2017.

(5)  (COM(2017) 331 final.

(*1)  Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

(6)  ECLI: EU:T:2015:133.

(7)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 648/2012, annettu 4 päivänä heinäkuuta 2012, OTC-johdannaisista, keskusvastapuolista ja kauppatietorekistereistä (EUVL L 201, 27.7.2012, s. 1).