14.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 337/1

1.

EKP suhtautuu yleisesti ottaen myönteisesti asetusehdotuksessa esitettyihin toimenpiteisiin, joilla pyritään vahvistamaan luottoluokituslaitoksiin sovellettavaa sääntelykehystä ja erityisesti a) osoittamaan Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselle (EAMV) luottoluokituslaitosten rekisteröintiä ja valvontaa koskevat laajat toimivaltuudet ja b) lisäämään avoimuutta ja kilpailua strukturoitujen rahoitusinstrumenttien luokitusmarkkinoilla. EKP pitää myönteisenä sitä, että asetukseen (EY) N:o 1060/2009 (2) sisällytettiin useita huomautuksia, joita aikaisemmin esitettiin a) eurojärjestelmän vastauksessa luottoluokituslaitoksia koskevaan direktiivi-/asetusluonnokseen liittyvään komission julkiseen kuulemiseen (3) ja b) ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi luottoluokituslaitoksista 21 päivänä huhtikuuta 2009 annetussa EKP:n lausunnossa CON/2009/38 (4).

2.

Kuten eurojärjestelmän vastauksessa vuoden 2008 julkiseen kuulemiseen on todettu (5), valvonnassa olisi koordinointiin ja yhtäläisiin toimintaedellytyksiin liittyvät kysymykset huomioon ottaen suosittava hajautetun valvonnan sijasta yhden valvojan lähestymistapaa. Tässä yhteydessä EKP suhtautuu myönteisesti siihen, että EAMV:lle on osoitettu lukuisia luottoluokituslaitosten rekisteröintiin ja valvontaan liittyviä tehtäviä. EKP:n käsityksen mukaan sääntelykehikko ei tuo muutoksia kansallisten valvontaviranomaisten oikeuteen myöntää laitoksille luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta 14 päivänä kesäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/48/EY (uudelleenlaadittu teksti) (6) 81 ja 83 artiklassa tarkoitettu hyväksytyn luottoluokituslaitoksen asema.

3.

Jäljempänä esitetyin varauksin EKP tukee yleisesti ottaen asetukseen (EY) N:o 1060/2009 lisättäväksi ehdotetuissa uusissa 8a ja 8b artiklassa (7) olevia järjestelyjä avoimuuden lisäämiseksi; mainituissa artikloissa edellytetään, että strukturoitujen rahoitusinstrumenttien liikkeeseenlaskijat antavat nimeämälleen luottoluokituslaitokselle antamansa tiedot myös tietyille muille luottoluokituslaitoksille. Näiden tietojen antamista koskevien vaatimusten lisäämisellä pyritään parantamaan strukturoitujen rahoitusinstrumenttien luokitusprosessin laatua ja avoimuutta, ja sillä saatetaan myös edistää kilpailua luottoluokituslaitosten välillä. Lisäksi uudet vaatimukset ovat tietyssä määrin samanlaiset kuin Yhdysvaltain arvopaperikomission (Securities and Exchange Commission, SEC) kesäkuusta 2010 lukien soveltamat säännöt (8). EU:n ja Yhdysvaltain sääntelykehikon yhtenäistäminen, sikäli kuin se on mahdollista, on tärkeä näkökohta yhtäläisten toimintaedellytysten näkökanta huomioon ottaen.

EKP kuitenkin haluaa kiinnittää huomiota eräisiin mahdollisiin huolenaiheisiin, jotka liittyvät uusien tiedonantovaatimusten täytäntöönpanoon. Ensinnäkin ehdotettujen järjestelyjen mukaan luottoluokituslaitokseen, joka on nimetty antamaan luottoluokitus kussakin tapauksessa, kohdistuu enemmän kilpailua muiden hyväksyttyjen luottoluokituslaitosten taholta (muut kuin nimetyt luottoluokituslaitokset). Muulle kuin nimetylle luottoluokituslaitokselle voi erityisesti olla helpompaa antaa luottoluokituksia ilman toimeksiantoa, sillä se saa liikkeeseenlaskijan nimeämälleen luottoluokituslaitokselle antamat tiedot. Muu kuin nimetty luottoluokituslaitos voi kuitenkin kohdata huomattavia markkinoille pääsyn esteitä, jotka liittyvät a) liikkeeseenlaskijan antamiin tietoihin pääsyä koskeviin lakisääteisiin kelpoisuusedellytyksiin ja b) nimetyn luottoluokituslaitoksen tiedossa oleviin epävirallisiin tietoihin, jotka se on saanut ollessaan pitkäaikaisessa suhteessa liikkeeseenlaskijaan. Kokemus arvopaperikomission antamista läpinäkyvyyttä koskevista säännöistä ei tosiaankaan ole vielä vahvistanut vakuuttavalla tavalla, että näillä säännöillä olisi merkittävä vaikutus luottoluokituslaitosten toimintatapoihin erityisesti siten, että säännöt lisäisivät niiden luottoluokitusten lukumäärää, jotka annetaan ilman toimeksiantoa. Toiseksi mahdollisuus saada useita luottoluokituksia voisi sallia sen, että liikkeeseenlaskijat valitsisivat heille edullisimman luokituksen (”rating shopping”), mikä saattaisi johtaa luottoluokituslaitosten väliseen kilpailuun houkuttelevimman luokituksen antamisesta. Tällä saattaisi olla kielteinen vaikutus annettujen luokitusten laatuun. Kolmanneksi on tarpeen tutkia myös liikkeeseenlaskijan tilannetta, ottaen huomioon mm. seuraavat seikat: a) tietojen antamiseen liittyvä taakka, kun tietoihin pääsy sallitaan muille kuin nimetyille luottoluokituslaitoksille ja b) muulle kuin nimetylle luottoluokituslaitokselle annettujen tietojen suojaaminen mahdolliselta väärinkäytöltä.

EKP:n käsityksen mukaan ehdotetuissa uusissa 8a ja 8b artiklassa olevat läpinäkyvyyteen liittyvät järjestelyt ovat saavuttaneet laajaa kannatusta asetusehdotuksen valmistelutyön kuluessa (9). Näin ollen EKP ehdottaa ainoastaan rajoitettuja muutoksia (10). Samalla EKP suosittelee, että EAMV:lle seuraisi tarkkaan edellä mainituilla alueilla tapahtuvaa kehitystä asetusehdotuksen täytäntöönpanon yhteydessä, niin että komissio voisi ehdottaa asianmukaisia tarkistuksia saatujen kokemusten perusteella (11).

4.

Lisäksi EKP odottaa, että komissio tulee tekemään työtä luottoluokitusten antamiseen liittyvien, laajemmalle ulottuvaa läpinäkyvyyttä koskevien järjestelyjen osalta niiden kokemusten perusteella, jotka on saatu asetusehdotuksessa olevista säännöksistä. Toivotun vaikutuksen aikaansaamiseksi läpinäkyvyyttä koskevien järjestelyjen tulisi olla tasapainossa yhtäältä arkaluonteisia tietoja luottoluokituslaitoksille toimittavien liikkeeseenlaskijoiden liiketaloudellisten etujen sekä toisaalta keskuspankkien, valvojien ja muiden intressitahojen sellaiseen laajempaan tiedonsaantioikeuteen liittyvien tarpeiden välillä, jonka avulla on mahdollista tehdä riippumaton arvio luottoluokituslaitoksen suorituksesta. Kaikki edellä mainitut tekijät ovat erityisen tärkeitä arvopaperistamismarkkinoilla. Tältä osin eurojärjestelmä pyrkii, osana vakuudenarviointijärjestelmäänsä, saamaan lainakohtaiset tiedot, joiden avulla voidaan arvioida arvopaperistettuihin instrumentteihin sisältyvät riskit.

5.

Asetusehdotuksessa vaaditaan, että jokainen nimetty luottoluokituslaitos toimittaa kilpailijoilleen luettelon niistä strukturoiduista rahoitusinstrumenteista, joista se on kulloinkin antamassa luokituksen, sekä linkin verkkosivustolle, jossa liikkeeseenlaskija pitää luottoluokitusten valmistelussa käytettyjä tietoja. Muulle kuin nimetylle luottoluokituslaitokselle voidaan antaa pääsy näihin tietoihin edellyttäen että a) niillä on pyynnön tekemisen aikaan käytössään järjestelmät ja organisaatiorakenne, joilla turvataan kyseisten tietojen luottamuksellisuus ja b) ne antavat vuosittain luokituksia, joiden kohteena on vähintään 10 prosenttia niistä strukturoiduista rahoitusvälineistä, joista ne ovat pyytäneet saada tiedot (12). EKP suosittelee, että asetusehdotuksessa määriteltäisiin selkeämmin ensinnäkin se, mitä menetelmää käyttäen EAMV toteaa näiden edellytysten täyttymisen, toiseksi se, mitä laskentamenetelmää käytetään arvioitaessa toisen kriteerin täyttymistä (13) ja kolmanneksi se, missä tilanteissa toisen kriteerin täyttämättä jättäminen voi johtaa seuraamusten määräämiseen (14).

6.

Lisäksi EKP esittää seuraavat suositukset 3 kohdassa täsmennettyjen seikkojen korjaamiseksi.

Ensinnäkin luottoluokituslaitoksilta tulisi vaatia, että ne toimittavat kuuden kuukauden välein EAMV:lle tiedot niiden luottoluokitusten lukumäärästä, jotka ne ovat antaneet kyseisen ajanjakson kuluessa ja eriteltynä seuraavasti: a) luottoluokituksen kohteena olevan yksikön tai siihen liitännäisen kolmannen osapuolen pyytämät luottoluokitukset ja b) ilman toimeksiantoa annetut luottoluokitukset sekä tiedot, jotka ilmaisevat, kuinka suuri osa ilman toimeksiantoa annetuista luottoluokituksista olivat parempia, samantasoisia tai heikompia kuin luottoluokitus, jonka antoi asianomainen nimetty luottoluokituslaitos. Nämä raportit olisi sisällytettävä luottoluokituslaitosten EAMV:lle säännöllisesti antamiin raportteihin (15).

Toiseksi EAMV:lle tulisi antaa tehtäväksi valvoa ehdotettujen uusien 8 a ja 8 b artiklan täytäntöönpanoa, jotta voitaisiin täsmentää a) näiden säännösten vaikutus annettujen luottoluokitusten lukumäärään ja laatuun, ilman toimeksiantoa annetut luottoluokitukset mukaan luettuina, b) mahdollinen tarve muuttaa muiden kuin nimettyjen luottoluokituslaitosten kelpoisuusvaatimuksia, jotta vältettäisiin kohtuuttomat markkinoille tulon esteet, c) liikkeeseenlaskijoille aiheutuva taakka ja d) mahdollinen tarve suojata liikkeeseenlaskijoita sellaisten tietojen väärinkäytöltä, joita ne antavat muille kuin nimetyille luottoluokituslaitoksille. EAMV:n raportin tulisi olla perustana ehdotettuja 8 a ja 8 b artiklaa koskevalle komission arviolle määrätyn ajan kuluttua säännösten voimaantulosta.

7.

EKP toteaa, että luottoluokituslaitoksilta tullaan vaatimaan, että ne antavat tiedot aikaisemmasta toiminnastaan EAMV:n perustamaan keskustietokantaan (16). EKP suosittelee, että näiden tietojen tulisi olla vertailukelpoisessa muodossa ja yhdenmukaisia unionin tilastoja koskevaan lainsäädäntöön nähden. Yhteisiä tunnisteita ja standardeja olisi käytettävä niin paljon kuin mahdollista tietojen rakennetta ja tallentamista koskevissa kysymyksissä (esim. siten, että käytetään standardoituja viitetietoja kuten ISIN-koodeja).

8.

Kuten eurojärjestelmän vastauksessa vuoden 2008 julkiseen kuulemiseen korostettiin, luottoluokituslaitosten sääntelyn uudessa kehyksessä olisi lisäksi sallittava asianmukainen yhteistyö valvontaviranomaisten ja eurojärjestelmän välillä. Eurojärjestelmällä on luottoluokitusten alalla erityinen intressi, joka liittyy sen rooliin myötävaikuttaa rahoitusjärjestelmän vakauteen. Lisäksi käytössä on jo eurojärjestelmän laajuinen järjestelmä luottoluokituslaitosten valvomiseksi rahapoliittisten operaatioiden yhteydessä. (17) Näin ollen EKP arvostaa asetuksen (EY) N:o 1060/2009 uudessa ehdotetussa 27 artiklassa olevia järjestelyjä tietojen vaihtamiseksi. EKP kuitenkin suosittelee, että tällä säännöllisellä nimenomaisesti varmistettaisiin, että EKPJ:llä ja EKP:llä sekä tietyillä jäsenvaltioiden viranomaisilla on pääsy tietoihin, jotka ovat olennaisia niiden lakisääteisten tehtävien hoitamisen kannalta.